Syksyn
ensimmäinen tehtävä on kuulosti ensilukemalta oikein mukavalta: mikäs sen
hauskempaa kuin kertoa onnistuneista asiakaskokemuksista ja pohtia niiden
elämyksellisyyttä. Mutta eihän se ollutkaan niin yksinkertaista… Ensinnäkin,
elämykseen yltävä asiakaskokemus on harvinainen. Toiseksi, reaalimaailmaa ja
virtuaalista maailmaa yhdistävä elämys on vielä harvinaisempi. Onkohan minulla
vain niin vähän asiakaskokemuksia vai olenko liian vaativa? Tai ehkä olen vain
yksinkertaisesti vanhanaikainen, kun en löydä elämystä verkossa…
 |
| ABBA-museon pääsylippu |
SE onnistunut elämykseni on Tukholman ABBA-museo.
Kirjoitin siitä jo maaliskuussa
blogiin, mutta verkkokaupan käytettävyyden näkökulmasta. ABBA-museo tarjoaa
useita kävijää aktivoivia tehtäviä: tietysti voit laulaa, soittaa tai tanssia
ABBA:n kanssa, voit osallistua tietokilpailluun, tai yksinkertaisesti ‘nappeja
painamalla’ saada tietoa ABBAsta ja ruotsalaisesta musiikkiteollisuudesta
Swedish Music Hall of Fame’ssa.
ABBA-elämyksemme
täytti elämyskolmion kaikki kriteerit:
- ABBAn tarina on erittäin vaikuttava.
- Tarina on aito – ja lähes kaikki museoesineet ovat aitoja.
- Tehtävät ovat moniaistisia ja vuorovaikutteisia, erityisesti ne antavat mahdollisuuden jokaiselle yksilölliseen museovierailuun.
- Kontrasti nykypäivään suuri: toisaalta uskomatonta, että itse muistan jotain ABBAsta ja nyt se on jo museoon laitettua historiaa…
 |
| Kyllä me vielä soitamme ABBAA! |
Kiinnostuin, tanssiminen ja jopa
laulaminen oli hauskaa, opimme erityisesti abbalaisten elämästä ennen ABBAa.
Siitä tuli elämys. Millaisen muutoksen
koin? Kun kuulen ABBAa, muistan heti meidät kolme esiintymässä ‘lavalla’. Museo sai meidät heittäytymään ‘hurvitteluun’
– ja niin se sai monet muutkin!
Pitkäaikainen muutos on se, että odotukseni museoita kohtaan
kasvoi ihan uusiin sfääreihin.
Museon helmi on omien elämysten
jakaminen kavereille verkossa. Laulun ja tanssin, jonkun abbalaisen
näköisenä, tallentaminen pääsylipun
viivakoodia käyttämällä oli erityisen helppoa. Ja niitä kuvia on tietysti kiva
jakaa.J
Toinen esimerkkini on Amsterdamin Merenkulkumuseo.
Museon
kokoelmat ovat upeat: laiva, joka on tarkka jäljennös Hollannin Itä-Intian
Kauppakomppanian laivasta, karttoja, esineitä, esineitä, esineitä. Museo on uusi, joten teknologiaa on käytetty
hienosti.
‘Automaattinen
karttakirja’ vangitsi katseen. Kirjaan piirtyy Kauppakomppanian reitti ja
tapahtumat. Tykkään kartoista –
vanhoista erityisesti – ja tämä magnetisoikin minut ‘lukemaan’ kirjan alusta
loppuun.
 |
| Mahtavan iso kosketusnäyttöpöytä! |
Kosketusnäytöllä
vierailija valitsee itse ne asiat, jotka hän haluaa nähdä koko seinän
kokoisella taululla. Nämä olivat videoita ja valokuvia. Ajatus oli, että tästä
olisi voinut tehdä oman ‘elokuvan’, jonka olisi voinut lähettää omaan
sähköpostiin. Tämä ei toiminut.
Merenkulkumuseo
on erittäin hieno ja mielenkiintoinen, mutta vierailusta ei tullut elämystä. Museossa on aitoja esineitä ja tarinoita ja
siellä on myös mahdollisuuksia yksilölliseen tekemiseen ja vuorovaikutukseen.
Se ei kuitenkaan ollut niin tiukasti otteessaan pitävä kuin
ABBA-museo. Tekniset toteutukset antoivat mahdollisuuden tehdä valintoja, mutta täällä ei ollut sitä heittäytymisen mahdollisuutta. Toisaalta, ABBA-museo on paljon pienempi ja yhteen asiaan
keskittyvä, että siitä rakentaa intensiivisemmän asiakaskokemuksen.
Kolmas esimerkkini on ‘Kulttuuriretki Suomenlinna’.
Se esittelee Suomenlinnan
kulttuurikohteita ja kerää yhteistä kulttuuriperintöä. Kulttuuriretki-palvelu on älypuhelimella käytettäväksi suunniteltu palvelu,
joka näyttää Suomenlinnan kulttuurikohteet kartalla ja käyttäjä valitsee niitä
omien mieltymystensä mukaan. Vierailijat
voivat itse lisätä kohteisiin kuvia ja kokemuksiaan sähköiseen
vieraskirjaan.
Tämän
palvelun tavoitteena on tuoda kulttuuriperintöä uusiin kanaviin, uusien
yleisöjen löydettäväksi ja tehdä kulttuurin kohtaamisesta helppoa ja
houkuttelevaa. Sovellus
toimii kännykässä, mikä on luonnollisesti edellytys sen käyttämiseen saaressa.
Siellä on joitakin Suomenlinna-vieraiden kommentteja, mutta ei sovellus ole
suurta läpimurtoa tehnyt kesän aikana. Itsekin unohdin laittaa kokemuksia
sinne, kun kävin Suomenlinnassa. L
En tiedä, miten sovellusta on markkinoitu. Jos siitä ei tiedä, on vaikea
laittaa sinne mitään…
Parasta
sovelluksessa on kartta, johon vierailija liittää kuvansa ja tekstinsä.
Kohteita voi myös peukuttaa – täällä punaista sydäntä käyttäen. Mutta… miten
tämän saisi elämyksellisemmäksi? Videot
ja äänitykset tekisivät ainakin elävämmäksi.
Instagramissa
Kullttuuriretkisuomenlinnalla on 15 seuraajaa. Someilmiöstä ei siis voi puhua.
Mutta tämä onkin pilottivuosi –ensi vuonna on ehkä tulossa jotain ihan uutta!
